Ai että, kuka se oli kun edellisessä kirjoituksessa kiukutteli kun on niin ankeaa ja on niin harmaata ja on niin tylsää ja blaa blaa ja blaa? Mutta, nyt on pakkasta ja lunta ja lunta on luvattu lisää ja pakkastakin on jo niin paljon että se ei voi tippua nollaan yhtäkkiä! Voi tätä riemun määrää. Rahahuoletkin kaikkosivat ja ovat toistaiseksi historiaa. Jouluun on enää viikko ja olen suurimmaksi osaksi lahjat ostanut jo :) Ainoastaan krantulle miehelleni en ole keksinyt mitään.. APUA. Mutta niinkuin sanoin, viikko vielä aikaa keksiä. Tänään olen lähettänyt ainakin miljoonaan sisustus/rauta/maalikauppaan sähköpostia ja mitään muuta en toivo kuin sitä että joku niistä vastaisi ja kutsuisi käymään, voi luoja. HALUAN OIKEITA OMAN ALAN TÖITÄ nyt heti. Kävin tekemässä yhdelle ihanalle extyökaverille hienon efektimaalauksen eteisen seinälle. Seinästä tuli vaalean sininen pohjaväriltään ja sen kuivuttua vedin kumilastalla hopealla maalilla kaaria eri suuntiin ja epäsäännöllisessä järjestyksessä, ja vau miten hieno tulikin. Teinpä sitten kotiin eteisen seinälle samanlaisen hässäkän, mutta valkoiselle pohjalle:) Nyt jos osaisin lisätä kuvia, ne olisivat jo täällä näytillä... Töissäkin olen käynyt, olin viikonlopun ja koko tämän viikon olen ja sitten oiskin vapaa v-loppu, pitkästä aikaaaaa. Ja voi herranjestas sitä ihmisten määrää jotka paniikissa juoksevat hyllyvälistä toiselle kahmien kärryihinsä niin kynttilöitä kuin joulukuusenkoristeita ja muita tonttuhässäkkä koristeita. Sitten ostetaan kahdensadan kilon kinkku ja paljon laatikoita ja voi voi kortit on lähettämättä ja postimerkkejä ei ole ja missä lahjapaperirullat on ja teippiäkään ei ole. No minäpä vaan siirtelen kamat uudelle omistajalle, korjaan rahat talteen ja hymyilen ja mietin että onneksi äiti kokkaa sapuskat jouluna, kuusta emme hanki kissojen vuoksi, joulukoristeet eli valot on jo laitettu hyvissäajoin ja lahjat on ostettu, niinkuin sanoin jo :) Huomenna menen lääkärille vilauttamaan selkää. Siellä on välilevytyrä josta olen vissiin jo maininnut ja jumanskeka kun se osaa kipuilla. Tämä tyttö ei taivu 90asteen kulmaan edes väkisin, sen verran panttaa. Näinköhän pääsen jossain vaiheessa leikkuupöydälle makkoskelemaan? Perskulan perskula. No mutta yritän sivuuttaa ajatuksen mielestäni kokonaan ja kestyn vain tähän hetkeen. Kun on niiiiin ihana ilma ja valoisaakin ja hymyilyttää :)

Täälläpä minä, tunnollinen ja ahkera kirjoittaja.. voi jeesus jos vuoden vaihteeseen mennessä saan edes kuusi kirjoitusta kokoon, olen aikamoinen. Ahkeruuteni vaihtelee tiuhaa tahtia, välillä saatan innostua todenteolla ja välillä en edes muista koko blogia. Välillä muodostan tekstin päässäni vain julkaisua vaille valmiiksi, mutta ikinä en sitä kirjoitetuksi saa. No, se siitä.

Elämäni ei kovin värikästä ole, tällä hetkellä elän ainakin niin tylsää vaihetta että sitä voisi verrata suomen talveen; harmaata ja tympeää. Tai ehkä tylsä elämänvaiheeni johtuuki tuosta ulkona vallitsevasta harmaudesta.. Muutaman päivän pakkanen saikin mieleni virkistymään huomattavasti. Tällä hetkellä kierin niin harmittavissa rahahuolissa että sekin jo pelkästään saa kulmat kurttuun. No onneksi ensi viikolla on tilipäivä ja saan kieriä rahassa. Oloni on niin turhautunut. Aamulla herään, juon kahvia, poltan tupakan, kuuntelen samalla kun vesi tippuu parvekkeen kaiteesta, laitan itseni ihmisen näköiseksi, lähden töihin. Tulen töistä kotiin, olen nälkäinen, syön, poltan tupakan, kuuntelen kun vesi tippuu parvekkeen kaiteesta, menen nukkumaan. Aamulla herään, juon kahvia, poltan tupakan ja kuuntelen samalla kun vesi tippuu parvekkeen kaiteesta, laitan itseni ihmisen näköiseksi ja lähden töihin. Tulen töistä kotiin, olen nälkäinen, syön, poltan tupakan, kuuntelen jo ärsyyntyneenä suomen talveen veden tippumista ja menen nukkumaan. Aamulla herään, juon kahvia, poltan se helkkarin tupakan, kiroan ehkä jo ääneen kurjaa ilmaa, en laita itseäni ihmisen näköiseksi koska minulla on vapaa. Pesen pyykkiä, ehkä näytän lattioille imuria ja sitten häärin jotain pientä ja todennäköisesti turhaa.  Melkein jokaisena vapaapäivänä otan maalausvälineet esiin ja yritän saada inspiraation jostain, ei. tuijotan vain typerää valkoista kangasta ja laitan välineet pois. Joululahjat on kaikki ostamatta, kotona ei näy joulusta merkkiäkään. No, keittiön ikkunalla on kynttelikkö ja parvekkeella itse askartelema valohässäkkä juttu. Siinä ne. Jos minulla sattuu olemaan viikonloppu vapaa, olen joko tyhjätasku tai sitten ei muuten vaan huvita lähteä viihdykkeille. Odotan koska tämä vaihe menee ohi!!!

 

 

 

Liki parikymppinen, tummakutrinen ja normaalit mittasuhteet omaava likka vaan oon. Välillä mulla on lyhyet hiukset ja kun taas kyllästyn niin läiskäsen pidennykset. Niistä olen joskus maksanut liki 300euroa ja varjelen niitä kuin omaa lastani. Omaa harjaa on kasvanut vasta olkapäille ja sepäs vasta rasittavin vaihe onkin hiusten kasvatuksessa! Luoja. Eli tällä hetkellä omistan pitkät hiukset, kun kyllästyn laitan ne visusti talteen tai annan luottokampaajalleni hoitoon, kunnes taas haluan ne takaisin.

 

 

  Työskentelen asiakaspalveluammatissa, suuren kaupan kassalla. Enimmäkseen kassalla. Haha ja niille jotka kuvittelee kassahihnalla istumisen olevan helppoa ja maailman ala-arvostetuimpia ammatteja niin haistakaahan kukka. Opiskelunsa keväällä päätökseen saaneet, asunto-ja opintolainat omistavat, työttömät maalarit selkävikansa kanssa..ym. eli minä. En valita pisaraakaan tuosta rahanlähteestä. Toki tuo on vain väliaikainen ratkaisu, kunnes keksin itselleni uuden ammatin tai löydän sellaisen työn josta haaveilen, eli sisustusmyyjä/"maalikaupan" myyjä. Siinäpä se. Ei menisi koulutus hukkaan, mutta eipä tarvitse selkä vääränä raksalla pomppia. En sano etteikö raksalla olisi ollut kiva olla töissä, mutta perhanan terveysriskit. Mutta katsotaampa tammikuussa, olenko keksinyt itselleni jotain, on tässä vielä hieman aikaa. :

Asun pienen pienessä kyläpahasessa maskun ja mynämäen välissä, kerrostalossa. Kanssa-asujina onpi rakas avopuolisoni ja kaksi kisumisua. Tässä asunnossa, omistusasunnossa, ollaan asuttu keväästä asti. Sitä ennen sadan metrin päässä toisessa kerrostalossa, homeen valtaamassa asunnossa, noin kaksi vuotta..en paljoa valehdellut. Rakastan kodin sisustamista ja pientä askartelua. Välillä saatan hieman sääliä miestäni joka raskaan työpäivän jälkeen tulee kotiin ja joku on myllännyt asunnon uuteen uskoon niin että voi epäillä olevansa väärässä asunnossa. Mutta, eiköhän hän ala jo tottua..

 Kuvia lisäilen sitten kun osaan, eli siihen saattaa mennä tovi. Nyt täytyy rientää pienelle hemmotteluhetkelle ja sen jälkeen tienaamaan!

Mun kuollut ruusupuu, kukkii kun sä tuut

ja mun halvaantunut suu, sua suutelee

ja siihen asti kunnes huudan valmis

sun varaan lasken oi muusa kaunis!

 

Kai tiesit sen että mä pelkään elää ilman sua,

en ole yhtään mitään ilman sua,

sit kun sua ei oo enää, mitä musta jää.

 

Mut nyt mun kädet kylmenneet, ovat  kuin sut ois hyljänneet

Vaik tarjosin elämän, sulle riittävän

pysy paikallas tai astut harhaan

sun silmät mustiksi mä vielä maalaan

 

Kai tiesit sen että mä pelkään elää ilman sua,

en ole yhtään mitään ilman sua,

nyt kun sua ei oo enää, mitä musta jää

 

Huudat mulle, mä oon sairas ja ettei munlaista oota taivas,

anna mennä vuoda veresi, sillä maalaan tauluun hymysi.

 

Pelkään elää ilman sua,

en ole yhtään mitään ilman sua,

nyt kun sua ei oo enää, mitä musta jää.