Ai että, kuka se oli kun edellisessä kirjoituksessa kiukutteli kun on niin ankeaa ja on niin harmaata ja on niin tylsää ja blaa blaa ja blaa? Mutta, nyt on pakkasta ja lunta ja lunta on luvattu lisää ja pakkastakin on jo niin paljon että se ei voi tippua nollaan yhtäkkiä! Voi tätä riemun määrää. Rahahuoletkin kaikkosivat ja ovat toistaiseksi historiaa. Jouluun on enää viikko ja olen suurimmaksi osaksi lahjat ostanut jo :) Ainoastaan krantulle miehelleni en ole keksinyt mitään.. APUA. Mutta niinkuin sanoin, viikko vielä aikaa keksiä. Tänään olen lähettänyt ainakin miljoonaan sisustus/rauta/maalikauppaan sähköpostia ja mitään muuta en toivo kuin sitä että joku niistä vastaisi ja kutsuisi käymään, voi luoja. HALUAN OIKEITA OMAN ALAN TÖITÄ nyt heti. Kävin tekemässä yhdelle ihanalle extyökaverille hienon efektimaalauksen eteisen seinälle. Seinästä tuli vaalean sininen pohjaväriltään ja sen kuivuttua vedin kumilastalla hopealla maalilla kaaria eri suuntiin ja epäsäännöllisessä järjestyksessä, ja vau miten hieno tulikin. Teinpä sitten kotiin eteisen seinälle samanlaisen hässäkän, mutta valkoiselle pohjalle:) Nyt jos osaisin lisätä kuvia, ne olisivat jo täällä näytillä... Töissäkin olen käynyt, olin viikonlopun ja koko tämän viikon olen ja sitten oiskin vapaa v-loppu, pitkästä aikaaaaa. Ja voi herranjestas sitä ihmisten määrää jotka paniikissa juoksevat hyllyvälistä toiselle kahmien kärryihinsä niin kynttilöitä kuin joulukuusenkoristeita ja muita tonttuhässäkkä koristeita. Sitten ostetaan kahdensadan kilon kinkku ja paljon laatikoita ja voi voi kortit on lähettämättä ja postimerkkejä ei ole ja missä lahjapaperirullat on ja teippiäkään ei ole. No minäpä vaan siirtelen kamat uudelle omistajalle, korjaan rahat talteen ja hymyilen ja mietin että onneksi äiti kokkaa sapuskat jouluna, kuusta emme hanki kissojen vuoksi, joulukoristeet eli valot on jo laitettu hyvissäajoin ja lahjat on ostettu, niinkuin sanoin jo :) Huomenna menen lääkärille vilauttamaan selkää. Siellä on välilevytyrä josta olen vissiin jo maininnut ja jumanskeka kun se osaa kipuilla. Tämä tyttö ei taivu 90asteen kulmaan edes väkisin, sen verran panttaa. Näinköhän pääsen jossain vaiheessa leikkuupöydälle makkoskelemaan? Perskulan perskula. No mutta yritän sivuuttaa ajatuksen mielestäni kokonaan ja kestyn vain tähän hetkeen. Kun on niiiiin ihana ilma ja valoisaakin ja hymyilyttää :)